Sonjan muuttotarina Helsingistä Utsjoelle: ” Täällä on rauhallista olematta tylsää”

Sonja ja Rohmu koira Vetsikossa

Kesällä 2019 tutkimme poikaystäväni kanssa retkikarttoja Rovaniemen Prismassa. Kesäloman suunnitelma oli vaeltaa jossain päin Lappia, mutta kohde oli vielä päättämättä. Silmiimme osui Kevon kartta. Kartan kuvassa komeili kesäinen Kevon, kanjoni emmekä olleet koskaan nähneet mitään vastaavaa. Päätös syntyi hetkessä – kesälomavaelluksemme suuntautuisi Utsjoelle.

Vietimme ennen vaellusta Utsjoen kirkonkylällä neljä päivää ja kylä, jossa en ollut aiemmin käynyt, alkoi tuntua kotoisalta. Maisemat olivat upeita, kylällä oli hyvät palvelut, herkullista ruokaa ja silti rauhallista. Vaellus oli kesäloman kohokohta ja Kevon reitti pääsikin elämäni hienoimpien vaelluskohteiden joukkoon: vesiputouksia, avotunturia, upeat Luomusjärvet ja jylhä kanjoni.

Tämän kaiken jälkeen Helsinkiin paluu tuntui ankealta: ainainen melu, stressaava työ, paljon työmatkoja, ihmispaljous, vaikeus päästä luontoon. Jäin miettimään, millaista elämä olisi Lapissa. Olen kotoisin pieneltä kylältä Savosta ja maaseudun elinvoima on aina ollut itselle lähellä sydäntä. Alkoikin tuntua hassulta, että ajattelin jatkuvasti maaseutuelämän ihanuutta, mutta asuin suuressa kaupungissa. Olin unelmoinut aina omasta koirasta, mutta koiran ottaminen ei ollut mahdollista jatkuvien työmatkojen takia. Rakkain harrastukseni vaeltaminen oli harvinaista herkkua. Lisäksi unelmoin töistä vastuullisuusaiheiden parissa, mutta olin aivan toisenlaisella urapolulla.

Nämä ajatukset olivat raksutelleet päässä kuukausia, kun eräänä keväisenä maanantaina silmiin osui ilmoitus vastuullisen matkailun projektipäällikön pestistä Utsjoella. Lappi-unelmat alkoivat muuttua todellisemmiksi ja sekä työ että sen sijainti tuntuivat omalta. Hain ja prosessi etenikin työtarjoukseen. Alusta asti minulla oli tunne, että tämä on juuri sitä mitä kaipasin, mutta päätös ei ollut helppo. Jättääkö vakituinen, paremmin palkattu työ määräaikaisuuden tähden? Miten poikaystävä suhtautuu? Mistä asunto? Mistä auto? Miten järjestää muutto? En tunne Utsjoelta ketään, saanko kavereita? Näenkö perhettäni enää vain jouluisin, jos muutan 1000 km päähän heistä? Kaikista näistä käytännön haasteitta huolimatta tiesin tekeväni oikean päätöksen, kun vastasin työtarjoukseen kyllä.

Olen asunut Utsjoella kohta puoli vuotta. Kaikki murehtimani käytännön asiat ratkesivat: minulla on mukava asunto, kavereita, auto ja häikäisevän kauniissa maisemissa liikkuminen on osa arkeani. Pystyn tekemään etätöitä, mikä helpottaa matkoja perheen ja poikaystävän luo. Saan tehdä töitä itselleni tärkeiden vastuullisuusteemojen parissa ja työ on antoisaa. Töiden jälkeen myös palautuu: on rauhallista olematta tylsää. Minulla on nyt ihana koira, joka nauttii täysillä rymytessään läpi soita ja tuntureita. Arkiset asiat hoituvat helposti: matkahuollon paketti ei palaudu takaisin vaan tuttu ääni soittaa Kylätalo Giisásta sopivaa kuljetusaikaa ja lähikauppakin tilasi juuri lempikahviani. Vuodenajat vaihtelevat ja ympärillä olevat upeat maisemat muuttuvat niiden mukaan.

Kesällä 2019 Rovaniemen Prismasta ostettu Kevon ja Paistunturien kartta on kulunut käytössä pehmeäksi. Kukapa olisi arvannut, että tuo hetki hyllyjen välissä muutti niin urani suunnan kuin asuinpaikankin.

Sonja Sistonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: