Uupumuksesta unelmaelämään – lue Mintun ja Pihka Outdoorsin tarina

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto alkaa lähes Mintun takapihalta

Olen innostuja. Sellainen, jolla on päässä koko ajan 10 eri ideaa, joita pompottelee samaan aikaan. Lähden herkästi kaikkeen mukaan. Olen myös perfektionisti, mutta vain työn suhteen. Koti on varsin siivoton eikä se minua häiritse, mutta työni teen aina niin hyvin kuin mahdollista. Tällaisella luonteella ajautuu herkästi uupumukseen. Näin minulle on käynyt kahdesti. Kukaan ei vaadi minulta liikoja, ihan itse olen ajautunut reunan yli.

Ensimmäisestä burnoutista alle kolmekymppisenä minut pelasti loistava työterveyslääkäri ja joogan tuoma mielenhallinnan opettelu. Mutta 34-vuotiaana löysin itseni taas uupumuksen suosta. Työ toi elämääni tärkeimmän sisällön. Kärsin unettomuudesta ja nukuin vain lääkkeiden avulla. Päälle diagnosoitiin masennus ja ahdistus. Tällä kertaa vyyhti oli isompi. Koko elämä Helsingissä tuntui mälsältä, vaikka minulla oli unelmatyö, jossa sain toteuttaa juuri itseäni kiinnostavia juttuja. Biologin opinnoista hyppäsin suoraan unelmatyöhöni Yleisradion toimittajaksi vain 24-vuotiaana. Sain monipuolisesti tehdä tiede-ja luonto-ohjelmia radioon ja televisioon. En edes keksinyt parempaa työpaikkaa. Silti yli 10 vuoden ja parin burnoutin jälkeen tuli vahvasti tunne, että on aika muuttaa jotakin.

Miten päästä ulos sumusta?

Kaksi uupumusta on jo paljon. Monet eivät koskaan palaudu ennalleen useammista burnouteista, ne jättävät jälkensä ja voivat pysyvästi madaltaa stressinsietokykyä. Täydellisessä umpikujassa ei ollut enää mahdollista jatkaa samaa reittiä eteenpäin. Oli ratkaisujen aika. Suositeltiin terapiaa ja mielialalääkkeitä. En kuitenkaan nähnyt, miten ne muuttaisivat loppuelämääni.

Tiesin, että luonto rauhoittaa. Metsässä tai merellä on aina hyvä olla ja asiat palautuu mittasuhteisiin. Ei ole niin vakavaa. Asuin keskellä Helsinkiä hälinän, asfaltin ja betonin saartamana. Niinpä aloin etsiä uutta kotia maaseudulta, läheltä pääkaupunkia. Fiilistelin mummonmökkejä korvessa, kunnes tajusin, että päätyisin ojasta allikkoon. Mitä tekisin yksin korvessa, kun marraskuun pimeys koittaa lumettomassa etelässä? Ahdistaisi vain enemmän!

Eräopaskouluun Muonioon

Ammattiopisto Lappian eräopaskoulu Muoniossa muutti Mintun ja hänen miehensä koko elämän suunnan

Alitajunnasta pulpahteli mieleen kuva mökistä lumen keskellä, isojen kuusien ympäröimänä. Kaiken muutosyrityksen keskellä pysähdyin ja annoin tälle mielikuvalle tilaa. Mitä se tarkoittaa? Missä tällainen paikka olisi? Päädyin googlaamaan mahdollisuuksia välivuodelle Lapissa. Halusin ottaa aikalisän omaan elämään ja tehdä jotain muuta väliin. Törmäsin eräopaskouluun. Muoniossa alkaisi ammattiopisto Lappian lähes vuoden kestävä kurssi, josta valmistuisi erä-ja luonto-oppaaksi. Täydellistä! Mietin, että tutkinto voisi tukea työtäni luontotoimittajana, kenties
saisin uusia ideoita. Samalla pääsisin hetkeksi pois Helsingistä.

Ennen kurssin alkua kuulin samasta koulusta valmistuneelta, että tämä vuosi muuttaisi elämän. Että sen jälkeen elämä jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Muonion. Kuulosti aika hullulta. Mutta juuri näin se meni! Vuoden aikana vietimme paljon aikaa ulkona, eri vuodenaikoina ja kaikissa säätiloissa. Oli ihanaa olla aivan perusasioiden äärellä turvallisesti opettajan johdolla. Mistä saan ruokaa, miten pysyn lämpimänä, miten rakennan majapaikan. Luonnon armoilla. Opin paljon käytännön taitoja, ja opin paljon itsestäni, miten juuri minun kehoni toimii ja miten pidän sen toimivana ja lämpimänä. Opin, että en oikeastaan kaivannut Helsinkiin. Lainkaan. Ihmiset Lapissa ovat aitoja. Ei ole mihinkään kiire eikä tarvitse esittää kiireistä. Ei tarvitse pyrkiä johonkin muottiin kovalla vimmalla. On vain sellainen kuin on.

Päätös muutosta

Vuoden aikana myös yksi merkittävä asia tapahtui. Rakastuin kurssitoveriin. Kun oli aika palata kotiin Helsinkiin, Joona muutti saman katon alle. Mutta sitten alkoi tapahtua. Yllätyksenä huomasin parissa viikossa, ettei koti tunnukaan enää kodilta. Betoniviidakko ja liikenteen häly tuntui fyysisesti puristuksena rinnassa. Työni toimittajana oli edelleen hauskaa ja pääsin kiinnostavaan projektiin, mutta suhteeni siihen oli muuttunut – tuntui typerältä stressata pienistä ja viilata juttuja ikuisesti. Ja kun lokakuun harmaus iski, tiesin että tätä jatkuu huhtikuulle saakka. Ei mitään tekemistä! Elämä oli pelkkää viikonloppujen odottamista, että ehtisi pois kaupungista. Aloimme tosissamme miettiä, että muuttaisimme Lappiin. Siellä on sentään oikea talvikin.

Tärkein nytkähdys projektissa tapahtui keskellä pimeintä Helsingin talvea, tammikuussa. Meille avautui tilaisuus. Tarjottiin suorastaan hopeavadilta, niin hyvältä se vaikutti. Pääsisimme Lappiin uuden hotellin yhteyteen tarjoamaan ohjelmapalveluja omalla yrityksellä. Tämän helpommaksi ei yritystoiminta voi tulla, kun ei tarvitse miettiä asiakkaiden haalimista.

Oppeja yritysmaailmasta

Pihka Outdoors toimii koko Tunturi-Lapin alueella

Ja niin perustimme yrityksen nimeltä Pihka Outdoors. Pihka on havupuiden lääke ja torjunta-aine hyökkääjiä vastaan. Pihka on hyvis. Ja se on ihana sana. Konseptina oli tarjota aitoja luontoelämyksiä pienille ulkomaisille ryhmille, hyvin henkilökohtaisella opastuksella. Ei mitään pitkässä letkassa kävelyä, vaan omia polkuja, niin että hiljaisuuden kuulee. Viedä paikkoihin, joihin itsekin menisimme retkelle. Lihasvoimin, ei moottorikelkalla. Luontoa kunnioittaen, jälkiä jättämättä. Näiden arvojen takana voimme itse seistä, leuka pystyssä.

Kevään ja kesän aikana kävimme pari kertaa kartoittamassa tulevaa kotipaikkaa Inarin alueella ja suunnittelemassa reittejä, koko ajan hotellin kanssa neuvotellen. Asunnon löytäminen oli hankalaa, mutta onnistuimme. Sitten yllättäen, kaksi kuukautta ennen Lappiin muuttoa tuli meili: hotelli ei alakaan yhteistyöhön meidän kanssamme, vaan alkaa tehdä itse ohjelmapalveluja. Ei pahoitteluja, vain ilmoitus meilitse. Ja näin vedettiin matto uusien yrittäjien jalkojen alta! Tervetuloa bisnesmaailmaan – sääntö numero yksi: älä luota mihinkään tai keneenkään.

Pari viikkoa meni hengitellessä. Että mitäs sitten, kikkelis kokkelis. Mieli ja sydän oli jo pohjoisessa, joten Helsinkiin jääminen ei ollut vaihtoehto. Päätimme, että suuntaamme Ylläkselle. Siellä oli hyvä fengshui. Halusimme Tunturi-Lappiin, koska eräopaskoulussa tämä alue ja erityisesti Pallas-Yllästunturin kansallispuisto oli tullut tutuksi. Ylläkselle tulee paljon matkailijoita ja siellä on monipuolisesti tekemistä. On tunturit vieressä, ladut, rinteet, pyöräilypolut ja patikointimaastot. Mitä muuta kaltaisemme ulkoilmaharrastuksia rakastavat ihmiset voisivat toivoa? Ja silti oma rauha ja hiljaisuus. Ylläs uutena kotipaikkana houkutteli myös siksi, että siellä asui jo paljon “junan tuomia”. On helpompi sujahtaa kyläyhteisöön, kun ei ole ainoa ulkopuolelta tullut. Ja oli tunne, että täällä yhteistyö muiden yrittäjien kanssa olisi helpompaa.

Asuntopula

Mutta eihän Ylläkselle noin vain muuteta! Huutava asuntopula vaivaa kaikkia matkailijoiden suosimia kyliä Lapissa. Vapaa-ajan asuntoja löytyy kyllä, mutta niitä saa harvoin pidempiaikaisesti vuokralle. Ilmeisesti omistajat saavat viikkovuokrauksista sen verran hyvät tulot, ettei kuukausivuokraus kannata. Myynti asuntoja tulee harvoin. Rakentaminen on myös tehty hyvin vaikeaksi. Suurin osa vapaista tonteista on kaavoitettu vapaa-ajan asunnoille. Jos haluaisi rakentaa oman ihanan kodin vakituiseen asumiseen, on tontteja hyvin vähän tarjolla, ja ne vähäisetkin sijaitsevat huonoilla paikoilla. Tyyliin keskellä suota. Mökkitontit ovat paljon paremmilla paikoilla. Vakituiseen asumiseen tarkoitettuja koteja saa todella etsiä kivien alta.

Meitä vaihteeksi lykästi, onneksi. Saimme Kolarin kunnan vuokra-asunnon Ylläsjärveltä. Uusi koti jännitti, koska se oli täysin sika säkissä. Emme päässeet tuhannen kilometrin päästä katsomaan etukäteen tarjolla olevaa rivitaloasuntoa. Pakkasimme auton täpötäyteen ja suuntasimme Ylläkselle. Onneksi asunto oli varsin hyvä ja pinnat vasta remontoitu. Viihdyimme rivarissa 1,5 vuotta ja tässä välissä perheemme pääluku kasvoi kahdella: Roki-koira muutti meille ja tyttövauva syntyi maailmaan. Samalla aloitimme yrityksen toiminnan, tyhjästä nyhjästen. Vauvan ollessa puolivuotias
löysimme toisen vuokratalon, omalla pihalla, Ylläsjärven kylän läheisyydessä. Asuntokiikarit pysyvät tosin edelleen päässä, jospa joskus vielä löytäisimme oman tilavan ja valoisan kodin. Uskon, että alueelle olisi paljon muuttajia eri puolilta Suomea, jos kohtuuhintaisia kivoja koteja olisi tarjolla.

Kotiutuminen Ylläkselle

Pihka Outdoors sai yllättävän hyvän startin jo ensimmäiseen talvikauteen, kunhan teimme myyräntyön ja kävimme tapaamassa alueen toimijoita, majoittajia ja muita ohjelmapalveluyrittäjiä. Loimme verkostoa, etsimme omaa lokeroa ja samalla saimme uusia ystäviä. Ylläksellä on paljon meidän kaltaisia ihmisiä. Aina löytyy kaveri retkelle, oli lajina sitten vapaalasku, pyöräily tai sienestys. Hyvin tärkeänä pointtina yhteistyö täällä todella onnistuu ja ymmärretään, että toisen yrityksen menestys on koko alueen toimijoille hyvä asia.

Nyt tulee täyteen kaksi vuotta elämää Lapissa. Ei kaduta, ei. Perheyrityksen pyörittäminen vauvan kanssa on toki hyvin aikaavievää, eikä minulla enää ole vapaa-aikaa tai lomia. En edes muista, milloin olen viimeksi katsonut jonkun elokuvan. Viikonpäivillä ei ole enää mitään merkitystä. Toisaalta, voin ottaa työt niin löysästi kuin haluan. Teen huolellisesti ne työt mitä teen, mutta vaikka vain muutaman tunnin päivässä. Kotini ikkunasta avautuu rauhoittava järvimaisema. Pihalla kuuntelen korpin tilanneselvitystä ja laulujoutsenten tööttäilyä. Ihmettelen pieniä
asioita.

Minulla ei ole halua kasvattaa yritystoimintaa valtavasti. Toivon, että se tuo meille elannon ja työllistää joskus muutaman, mutta ei mitään suurempaa. Haluan jonkun verran palkkaa, mutta arvostan paljon enemmän laadukasta arkea, kuin rahaa. Ei enää burnoutteja!

Joonan kanssa olemme terävöittäneet yrityksemme tarjontaa: meiltä saa niin lyhyempiä puolen päivän retkiä kuin pitkiä vaelluksia. Opaspalvelu on hyvin henkilökohtaista ja ryhmäkooksi meillä riittää yksi. Yleensä asiakkaamme ovat pariskuntia, joskus perheitä. Toisinaan räätälöimme yksinmatkustaville kokonaisen viikon ohjelman, kunnon ja toiveiden mukaan. Hinnat ovat kalliimmat kuin isoissa ryhmissä, mutta palaute on ollut pelkästään positiivista. Vielä kun osaisimme markkinoida retkiämme paremmin, jotta ihmiset ymmärtäisivät miten paljon enemmän reissusta saa irti pienessä privaattiryhmässä.

Lapissa tuntuu, että useimpien työ koostuu pienistä puroista. Tehdään vähän sitä ja vähän tätä, oman osaamisen mukaan. Myös me teemme koko ajan muitakin töitä kuin eräopashommia. Itse saan sivutuloja freelancer-toimittajana ja opettajana – vasta täällä ensimmäisen kerran hyödynnän biologin koulutustani opettamalla luonnontuntemusta. Tekeillä on myös luontoaiheinen kirja. Täytyy olla monta hattua, joita vaihdella tilanteen mukaan. Nyt viimeisen vuoden on vauvanhoito toki vienyt suurimman osan ajastani.

Tilinpäätös

Uudet perheenjäsenet viihtyvät myös retkillä

Helsinkiä en kaipaa, mutta siellä asuvia perheenjäseniä ja ystäviä kyllä. Säännöllisiä tuloja kaipaan, mutta olen oppinut luottamaan, että osaamiselleni on täällä kysyntää. Itse asiassa nykyisin pääsen paljon paremmin hyödyntämään vahvuuksiani, kuin vanhassa elämässäni. Yrittäjän elämä Suomessa on tehty hyvin hankalaksi ja verotus on järkyttävän suurta. Pienyrittäjälle ei suoda mitään helpotuksia. Matkailualan uudet yllärit olivat matkapakettilaki ja taksiuudistus. Kun ajamme asiakkaan kanssa autolla retken alkupisteeseen, katsotaan tämä taksitoiminnaksi, johon tarvitaan taksiliikennelupa. Pitäisi olla hirvittävän hyvin perillä kaikista kommervenkeistä. Tuntuu, että Suomessa mieluummin sysätään ihmisiä sossun luukulle, kuin rohkaistaan ansaitsemaan omaa rahaa yrittäjänä. Älytöntä. Alkuun koin tämän hyvin latistavaksi, nykyisin en jaksa enää tuohtua
kaikesta.

Nyt kahden vuoden yritystoiminnan jälkeen olemme luomassa nahkaamme, kuten kaikkien matkailuyritysten täytyy. Koska korona. Onneksi olemme edenneet varovasti eikä yrityksellä ole velkaa. Niinpä meille matkailurajoitusten aiheuttama ulkomaisten asiakkaiden kato ei ole ollut katastrofaalinen isku. Olemme miettineet puhtaalta pöydältä yrityksen toimintaa ja luomme uusia tuotteita houkuttelemaan kotimaan matkailijoita. Suomalaiset eivät tunnetusti juuri eräopasta kaipaa, mutta löytyyhän tilanteita missä hekin kaipaavat apua Lapin lomallaan. Ollaan taas uuden edessä. Itselleni sopii tällainen elämä, että en tiedä tulevasta mitään. Ihanaa! Ei ole tylsää.

Minttu Heimovirta

P.S. Nykyisin asun alitajuntani maalaamassamökissä, isojen kuusien ympäröimänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: